Albert Edelfeltin kirjeet

Syväsukellus Albert Edelfeltin elämään ja taiteelliseen työskentelyyn – Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen, Alexandra Edelfeltille vuosina 1867–1901

Bertel Hintzen luettelo Edelfeltin taiteesta

Bertel Hintze (1901–1969)

Bertel Hintze oli taidehistorioitsija ja -kriitikko. Hänen päätyönsä, kolmiosainen perusteellinen tutkimus Albert Edelfeltistä ilmestyi ruotsiksi vuosina 1942–1944. Sarjan viimeinen osa oli teosluettelo, johon Hintze oli koonnut kattavat tiedot taideteoksista. Luettelosta löytyvät taideteoskohtaiset tiedot koosta, signeerauksista, valmistumisvuosista, tilauksista, mahdollisista luonnoksista, omistajista, näyttelyistä, sanomalehtiartikkeleista ja kirjeistä, joissa teos mainitaan.

Hintze opiskeli taidehistoriaa Helsingin yliopistossa professori J. J. Tikkasen johdolla. Hintzen tutkimustyö koski ennen kaikkea 1800-luvun taidetta ja taiteilijoita. Hänen tohtorinväitöskirjansa (1926) käsitteli historiamaalari R. W. Ekmania. Hintze kirjoitti myös elämäkerran Ekmanin oppilaasta, ahvenanmaalaisesta taiteilijasta K. E. Janssonista (1926). Vuonna 1966 hän julkaisi kirjan aikalaisestaan, maalari Gösta Diehlistä.

Hintze nimitettiin vuonna 1924 amanuenssiksi Ateneumin taidemuseoon. Hänen vastuullaan olivat museon piirustus- ja luonnoskokoelmat. Puolipäiväinen työ mahdollisti oman väitöskirjatyön. Vuonna 1927 Hintze julkaisi kirja Helsingin yliopiston muotokuvakokoelmasta. Hintzen kaksiosainen vuosina 1928 ja 1930 ilmestynyt teos Modern konst käsittelee modernia taidetta laajasti.

Bertel Hintze nimitettiin vuonna 1928 vastaperustetun Helsingin Taidehallin intendentiksi. Hän toimi virassaan neljänkymmenen vuoden ajan, aina vuoteen 1968 asti. Hintze oli luotettava asiantuntija kaikissa kuvataiteeseen liittyvissä kysymyksissä ja toimi mm. taidekeräilijöiden Ane Gyllenbergin ja Amos Anderssonin neuvonantajana.

Hintzen suurteos Albert Edelfeltistä ilmestyi sotavuosien aikana, mutta työ oli aloitettu jo paljon aikaisemmin. Jo opiskeluaikoinaan Hintze suunnitteli kirjaa Edelfeltistä. Toimiessaan Ateneumissa hän keräsi aineistoa Edelfeltin elämäkertaa varten. Ateneumin kokoelmiin kuului laaja Edelfeltin lesken Ellan von Bornin (synt. de la Chapelle) lahjoittama kokoelma taiteilijan luonnoksia ja piirustuksia. Tutkiessaan tätä kokoelmaa Hintzelle muodostui toisenlainen kuva Edelfeltistä maalarina, kuin mitä tämän suurteokset antoivat ymmärtää. Edelfelt näyttäytyi intiimien skissien ja tutkielmien mestarina.

Sisaret Annie ja Berta Edelfelt eivät antaneet kirjeitä tutkijan käyttöön, eikä Hintze saanut luettavakseen Edelfeltin perheelleen kirjoittamia kirjeitä. Berta Edelfelt oli julkaisut vuosina 1917–1930 viisiosaisen kokoelman Edelfeltin kirjeitä, mutta Hintze totesi elämäkertateoksensa ensimmäisen painoksen esipuheessa, että ”Kirjoittaja oli alusta lähtien tietoinen siitä, etteivät nämä kirjekokoelmat vastaa sitä monipuolista ja objektiivista kuvausta Edelfeltin elämästä, jota taidehistoriallinen kirjallisuutemme on jo kauan kaivannut”. Hintzen pyrkimyksenä oli täydentää kuvaa taiteilijasta toisin tavoin.

Hintze haastatteli Edelfeltin sisaria sekä tämän vanhoja ystäviä, muun muassa Ville Vallgrenia, tavoittaakseen ”miehen teosten takaa”. Hän sai myös käsiinsä kirjekokoelmia, jotka eivät muutoin olleet tutkimuksen käytettävissä.

Hintze otti myös tehtäväkseen etsiä tietoja niistä kotimaassa tuntemattomista taideteoksista, jotka Edelfelt oli myynyt ulkomaisille taidekauppiaille ja Edelfeltin teosten varhainen väärentäminen johti teosluettelon laatimiseen. Hintzen perusteellinen teosluettelo on muodostunut Edelfelt -tutkimuksen kulmakiveksi.

Hintzen suurteos ilmestyi ensimmäisen kerran vuosina 1942–1944 ja toisena painoksena vuonna 1949. Suomeksi teos ilmestyi yhtenä niteenä vuonna 1953. Edelfelt -tutkimuksen käytössä teosluettelo on ollut intensiivisesti vuodesta 1985, jolloin Berta ja Annie Edelfeltin Svenska Litteratursällskapetille lahjoittama kirjekokoelma avautui tutkimuskäyttöön – kuusitoista vuotta Bertel Hintzen kuoleman jälkeen.

Myös tämä verkkojulkaisu perustuu Hintzen laatimaan teosluetteloon. Kaikki taideteokset on numeroitu Hintzen luettelon mukaisesti.

Bertel Hintze, Albert Edelfelt 1−3, Helsinki: Söderström 1942−1944

Bertel Hintze, Albert Edelfelt, suomentaneet Helka Varho ja Eino Palola, luettelo-osan Aune Lindström, Helsinki: WSOY 1953

Lue Bertel Hintzestä verkossa

Uppslagsverket Finland

Erik Kruskopfin artikkeli Bertel Hintzestä Kansallisbiografia, Studia Biografica 4, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– , URN:NBN:fi-fe20051410,

ISSN 1799-4349 (Verkkojulkaisu)

Kirjallisuutta

Erik Kruskopf, En konstens världsman: Bertel Hintze 1901–1969, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 611, Helsingfors 1998 / Taiteen maailmanmies: Bertel Hintze 1901–1969, Helsinki: Valtion taidemuseo 1998.