vaan menee lepäämään perimmäiseen huoneeseen ja jättää meidät viettämään joulua keskenämme. -- Minä saan luvan hoitaa emännöimisen, mikä ei juurikaan minua huvita tässä mielentilassa.
Tuo pikku perulaispoika, jonka muotokuva minun on määrä maalata, on edelleen sairaana -- se lienee pahempaa kuin influenssa, koska se kestää viikon.
Kirjat olen lukenut. Kuinka Topelius onkaan epäoikeudenmukainen sekaantuessaan moderneihin ja taiteen alan kysymyksiin. Nuo Taiteilijaseuralle laaditut säkeet vaikuttivat minuun samalla tapaa kuohuttavasti kuin Taiteilijaseura ylipäänsäkin.
En pysty löytämään itseäni noista

merkityksettömistä sanoista, siitä mitä hän puhuu ihanteista ja aatteista. Mistä aatteista, mistä ihanteista? Lukija saa tietää vain sen, että ne ovat korkeita ja kirkkaita. À la bonne heure [No niin], puhuessaan uskonnosta ja tukeutuessaan kirkkoon hän on vakaalla pohjalla -- mutta tätä löysää, löysää ja -- Jumala suokoon, etten ole epäoikeudenmukainen -- hiukan tekopyhää tunnekeitosta, joka on sekoitettu kaikista romantiikan toisen luokan ideoista (sillä suurinta niistä, uskoa intohimoon, hänellä ei ole) -- ei, sitä en voi sietää.
Till Finlands mödrar [Suomen äideille] on erinomaisen kaunis -- sen olen lukenut yhä uudestaan ja uudestaan. -- Onko Äiti edes selaillut “Tähtien turvatteja”? Minä luin siitä muutamia sivuja Kööpenhaminassa tanskaksi -- ja vieras kieli sai aikaan sen, että

ideoitten vaatimattomuus ja tyylin surkeus kävivät ilmi kaksi kertaa selkeämmin.
Juhani Ahon “Helsinkiin” vie meidät tuhansien mailien päähän “Hafvets unga Tärnasta” -- kirja on erinomaisen hyvin kirjoitettu (vaikka kielen hienot vivahteet menevätkin minulta ohi) -- mutta millainen surkea pikkukaupunkilaissnobi hänen ylioppilaansa onkaan!! Ei, minä mietin kyllä 17-vuotiaana aivan muita asioita enkä suinkaan uneksinut huvittelemisesta ja ryypiskelemisestä ja siitä, että minusta myöhemmin tulisi varalääninsihteeri -- hyi olkoon, millainen epämiellyttävä hahmo. Savonlinnalaisherrojen ryypiskely Elias Lönnrotilla on ihana episodi.
Onko mahdollista, että 17-vuotias ylioppilas voi olla ajatuksissaan ja tunteissaan niin täysin piittaamaton omaisistaan, köyhistä, isänmaasta ja ihmiskunnasta? Pidän niin paljon

Ahon tyylistä -- objektiivisesta, hiukan ironisesta ja kevyestä: kyllä hänellä on enemmän lahjoja kuin ystävällämme Tavaststjernalla, jolle en voi antaa anteeksi noita Neiglickin haudalla lausuttuja säkeitä.
Täällä Pariisissa vallitsee yleinen alakuloisuus sairauksien tähden. Ulkona kaduilla on lämmintä, loskaista ja saastaista -- kokonaiset perheet makaavat sairaina ja jouluinen kaupanteko, joka muutoin on niin vilkasta, sujuu heikosti. Sanotaan että suurten tavaratalojen tappiot nousevat miljooniin, niin paljon pienempi on nyt ostoshalu kuin aikaisemmin.
Chamburella olimme päivällisillä tässä eräänä päivänä. Hänestä tulee aina vain yksitoikkoisempi: hän puhuu kuvitteellisista vaivoistaan ja kertoilee tarinoita M[ada]me de Lurcysta -- nyt hänen pitäisi oikeastaan

mennä Nizzaan pelaamaan whistiä kolmen aatelisämmän kanssa, mutta hän ottaa ensin loppuun ruotsalaisen hierontakuurin. Berta oli kyllä oikeassa: Chambure ei ole rohkaiseva, ja koko hänen suuri ystävällisyytensä, hänen sydämellisyytensä ja hienoutensa tarvitsisi hiukan voimaa vaikuttaakseen toisiin todella kannustavasti.
Maailmannäyttely on täällä samoin kuin kotonakin jättänyt taidemaailmaan syvät jäljet ja luonut skisman, mikä kävi ilmi muutama päivä sitten vakuuttavasti. Meidän Beckerimme ja Ahlstedtimme, t.s. Bouguereau, Robert-Fleury ja koko maisemamaalarien joukko syyttivät assemblée généralessa [yleiskokouksessa] vuoden 1889 jurya mielivallasta ja ehdottivat, että kaikkia tämän vuoden kilpailussa myönnettyjä kunnianosoituksia pidettäisiin “nuls en [sic] non avenus” [mitätöityinä].

Siitä syntyi ankara sota ja lausuttiin kärkeviä sanoja -- Bouguereau sai taakseen enemmistön (= tyhmien liittoutuman!), ja vähemmistöön jäivät Meissonier (kunnia, kunnia hänen valkeille hiuksilleen!), Puvis de Chavannes, Dagnan, Cazin, Besnard, Roll. Gérôme ja Bonnat esittivät omituisen varautunutta roolia eivätkä asettuneet kummallekaan puolelle, vaikka itse olivat olleet juryssa.
Lindholm kuulemma puhuu Göteborgissa, että “Edelfelt ei voi enää näyttäytyä Suomessa” -- nur ruhig [olkaa rauhassa] -- minä näyttäydyn silloin kun haluan, eikä meidän bougereauidemme viha pahemmin liikuta minua.
Hyvää uutta vuotta toivotan Teille koko sielustani. Mennyt vuosikymmen on ollut niin onnellinen

ja valoisa minulle, ja Jumala on suonut minulle sen onnen, että Te olette olleet terveinä. 1880 sain ensi kertaa mitalin Salongissa, ja siitä kaikki on vain mennyt eteenpäin niin huimaavalla vauhdilla, että minä pidän itseäni aivan arvottomana ansaitsemaan sellaista onnea. Kukaan, kukaan ei voi pitää minun maalaamistani niin vaatimattomana kuin itse sitä pidän, kukaan ei voi väkevämmin toivoa, että siitä tulisi parempaa. Ah, jos elämä tahtoisi hemmotella minua ja antaisi minulle niin paljon vapautta pikkupuuhista ja pienistä huolista, että minä voisin maalata niin kuin haluaisin -- silloin ei sen enempää Äidin kuin pikku poikanikaan tarvitsisi hänetä minun puolestani.
Hyvää uutta vuotta -- poika kävelee aivan erinomaisesti ja lähettää terveiset isoäidilleen.
Teidän
Attenne
PS Toissapäivänä olin Grieg-konsertissa Châtelet’ssa. Grieg johti konsertin itse. Kerron siitä enemmän siinä kirjeessä, jonka pian kirjoitan Berthalle -- minä ulvoin koko ajan -- se oli ihanaa. Peer Gynt ja paljon muuta, mestarillisesti [epäs. sana]. Yleisö osoitti suurenmoisesti suosiotaan Griegille -- taputti käsiään seisomaan nousten, huusi ja vaati numeroiden esittämistä uudestaan. Hän sai tulla kiittämään yhä uudestaan ja uudestaan. -- Huomenna lähetän hänelle kukkia ja käyn sitten hänen luonaan vierailulla. Lauantaina uusi konsertti -- sunnuntaina samaten -- minä menen.